Pikkulotat

Kunniajäsen Pirkko Sassin haastattelu

1. Minkä ikäisenä olit pikkulotissa?

Kuljin äitini mukana kaikissa lottien tapahtumissa jo alle 10-vuotiaana. Äitini, Hilda Suomaa, oli mukana ilmavalvonnassa. Minulla oli pikkulottapuku ja -merkki. Puvun piti olla aina siisti ja puhdas ja kauluksessa oli nätisti ommeltuja reikäompeleita. Pikkulotilla ei ollut käsivarsinauhaa. Kellokosken pikkulotissa oli noin 10 tyttöä.

2. Minkälaisia taitoja pikkulotissa opeteltiin?

Ennen sotaa Kellokoskelaiset kokoontuivat Mäntsälässä Arolan koululla opettajan johdolla. Siellä kuunneltiin kidekonetta ja leikittiin ja urheiltiin. Päällystökoululla harjoiteltiin haavan sidontaa, ensiapua ja tekohengitystä. Äidin tehtäviin kuuluivat ruuanlaitto ja kahvitus ja minä olin aina mukana.

3. Minkälaisia tehtäviä äidilläsi oli lotissa?

Äitini oli monitoimilotta. Heidän tehtävänsä oli muonittaa ja toimia ilmavalvonnassa. Kellokoski on pieni paikkakunta, eikä siellä ollut erikseen ilmavalvontalottia, vaan kaikki lotat tekivät kaikkia tehtäviä.

Äidin ollessa ilmavalvonnassa, olin aina mukana. Ilmavalvontaa suoritettiin tehtaan lasipalatsista sekä sairaalan katolta. Impilinna, naisten osasto, oli kylän korkein rakennus. Vuoron aikana katseltiin taivaalle ja kuunneltiin ääniä. Havainnot lähestyvän lentokoneen merkistä ja lähestymissuunasta ilmoitettiin lennättimellä ja puhelimella. Nämä sijaitsivat tehtaanjohtaja Carlanderin renkien rakennuksessa. Kellokoskella oli sairaala, jonka vuoksi pommituksiin varauduttiin, mutta yhtään pommitusta ei onneksi tullut. Mieleen on jäänyt pelko jyrinästä ja täyspimeydestä. Vakkuri (väestönsuojelumies) kävi tarkastamassa, että kaikki noudattivat pimennysmääräyksiä eikä mistään näkynyt valoja.   

4. Minkälaista elämäsi oli sodan aikana?

Koulu jatkui koko sodan ajan. Jumppamaikka opetti matematiikkaa. Helsingistä tuli lapsia evakkoon ja kouluun Järvenpäähän. Juna Helsingistä kulki paremmin kuin linja-auto Kellokoskelle. Koulumatkani sujui usein tehtaan kuorma-auton kyydissä. Kellään ei ollut nahkakenkiä sodan lopulla, vain puupohjaiset kengät ja narut päällä. Varpaat paleltuivat, vaikka käytti paksuja sukkia. Joskus pääsi myös sairaalan traktorin kyydissä kouluun. Rehtori Raevuori oli eduskunnan pikakirjoittaja ja opetti lapsille pikakirjoitusta erikoistaitona.

Äidillä oli ennen sotia liike, Lyhyttavara ja vaateliike H. Suomaa. Sodan aikana myytävää tavaraa ei saanut, joten liike oli suljettava. Sodan jälkeen äitini ei saanut pitää liiketilaa, joten hän meni töihin sairaalan käsityösaliin.

Nummenkylässä oli kasarmi, jossa nuoria 17-18 vuotiaita poikia koulutettiin. Äiti oli kanttiinissa töissä. Yksi jouluaattokin vietettiin kasarmilla. Oli tosi kylmä, kun Pirkko ja äitinsä kävelivät kuun valossa Kellokoskelle. Pelotti kun oli niin kirkasta, että lentokoneet näkisivät. Koneita tuli välillä. taivaan täydeltä ja Lahden pommitukset näkyivät Kellokoskelle. Vuoden 1944 Helsingin suurpommitukset näkyivät myös Kukkupakan mäelle. Valopommit valaisivat kuin olisi ollut päivä. Silti pommittivat väärää paikkaa.

Nummenkylän kasarmiin sijoitettiin sotavankeja. He olivat töissä sairaalan pelloilla ja hevoshoitajina. Kyläläiset eivät pelänneet sotavankeja.

Järvenpäässä Suojeluskuntatalolla esiintyivät viihdytysjoukot. Muistan, että äidin kanssa olimme katsomassa, kun Tuure Ara ja Kaarlo Kytö esiintyivät. Sodan aikana oli tanssikielto, mutta silti pidetiin latotansseja. Lotat eivät saaneet mennä Järvenpään Työväentalolle tanssimaan. Kellokosken Juhlatalolla kaikki viihtyivät samassa rakennuksessa, mutta Järvenpäässä oltiin erikseen.

5. Miltä tuntui, kun tieto rauhasta tuli?

Olin syyskuussa 1944 Järvenpäässä koulussa. Elämä oli niin rankkaa, ettei kukaan jaksanut paljon iloita. Tuusulassa ja Järvenpäässä ei ollut sotilastoimintaa, joten sota ei näkynyt suoraan elämässä. Rauhanehdot tulivat heti tietoon ja järkyttivät. Syyllisten etsintä alkoi. Silloin ei uskallettu puhua Suojeluskunnasta ja Lotista. Lottien työtä alettiin arvostaa vasta vuosikymmenten jälkeen.

Evakkoja ei tullut Kellokoskelle sodan aikana. Äitini piilotti yhtä inkeriläistä naista, jolla oli pieni poika. He nukkuivat äidin liikehuoneessa ja pääsivät Ruotsiin pakoon. Kaikki Inkeriläiset ja neuvostoliittolaiset piti luovuttaa. Luovutetuista ei kuulunut sen jälkeen mitään.

6. Miten tapasit tulevan miehesi, Niilo Sassin?

Koko Ala-Sommeen kylä sijoitettiin ensin Noormarkkuun. Sieltä Sassit muuttivat Nurmijärven kautta Kellokoskelle. Joki oli samanlainen kuin Sommeenjoki Viipurin maalaiskunnassa, sanoi Otto Sassi, Niilon isä.

Kirjoittanut: Kati Sassi-Vuorinen 29.1.2017