Sassit sisällissodassa 1918

Sortokausi ja ensimmäinen maailmansota

Suurlakko lokakuun lopussa 1905 opetti suomalaiset huomaamaan joukkovoiman tehon.  Kaikki yhteiskuntaluokat yhdessä vastustivat Venäjän tsaarin sortotoimia ja hakivat uudistuksia demokratiaan.  Ajan aatteet levisivät nopeasti ja Ala-Sommeen työväenyhdistys perustettiin jo 1905 ajamaan paikallisesti työväestön etuja. Samoihin aikoihin levisi Vapaa Palokunta aate Suomessa. WPK oli paitsi tarpeellinen yleishyödyllinen toimija, myös samalla usein salaa järjestö, joka levitti suomalaisuuden aatetta. Nuoraalla ja Ala-Sommeella oli useita tulipaloja 1905-1907, pahimpana Nurmelan kartanon täydellinen palaminen. Paikallista vapaapalokuntaa suunniteltiin 3 vuotta, ennen kuin Nuoraan ja Ala-Sommeen WPK lopulta perustettiin 1908.

Molemmat järjestöt antoivat jäsenilleen koulutusta ja pitivät juhlia ja ohjelmatapahtumia. Työväenyhdistys Rientoon kuuluivat ainakin Aleksander Konstantinpoika Sassi sekä Matti Sassi. Työväenyhdistyksen arkistot ilmeisesti katosivat talvisodassa, joten perustajia ja jäseniä on vaikea selvittää. WPK jakautui kahteen alaosastoon. Toinen Nuoraalla ja toinen Ala-Sommeella. Ala-Sommeen osaston johtoon kuuluivat opettaja Jonne Sassi sekä Otto Eliaanpoika Sassi. Otto Sassi osallistui 1915 Viipurissa sammutuspäälliköille suunnatulle kurssille. Tällä kurssilla hän tutustui Sortavalan WPK:n jäseneen Heikki Kaljuseen.

Vallankumousten vuosi ja itsenäisyys 1917

Maaliskuussa tapahtui ensimmäinen vallankumous Venäjällä. Entinen järjestäytynyt yhteiskunta lakkasi toimimasta. Viljatoimituksia ei emämaasta enää saatu ja Venäjän valtion teettämät työt loppuivat. Samalla kun ruoka kallistui, myös palkkatulot romahtivat. Suomessa järjestettiin vuoden aikana yli 500 lakkoa ja suurissa kaupungeissa nähtiin nälkää. Mustanpörssin kauppa lisäsi katkeruutta ja kateutta talollisia kohtaan.

Lokakuussa tapahtui toinen vallankumous, bolsevikkien vallankaappaus Pietarissa, vain 150 kilometrin päässä Viipurista. Loppukin järjestys katosi. Suomessa oli yhä 20 000 venäläistä sotilasta ilman kuria. Suomalaisilla ei ollut omia asevoimia tai poliisia. Venäjän bolsevikit yllyttivät sosialisteja tekemään myös Suomessa vallankaappauksen ja venäläiset sotilaat tappoivat upseereitaan, häiritsivät järjestyksen pitoa ja myivät aseitaan.

Syksyllä 1917 sosialistit järjestivät yleislakon 14.-20. marraskuuta. Yleislakko aiheutti useita mellakoita, joita taltuttamaan molemmat puolet perustivat järjestyskaarteja. Mellakointi aiheutti yli 20 ihmisen kuoleman. Syntyivät käsitteet punakaarti ja lahtarikaarti. Ala-Sommeen työväenyhdistys perusti punakaartin joulukuussa 1917. Kaartin yhtenä perustajana ja myöhemmin johtajana toimi työväenyhdistyksen rahaston hoitaja Konstantin Antinpoika Sassi. WPK:n alaisuudessa toimineet valkoiset perustivat Ala-Sommeen suojeluskunnan joulukuussa 1917. Suojeluskunnan johtajana toimi opettaja Jonne Sassi ja talouspäällikkönä Otto Sassi. Molempien kaartien jäsenet tunsivat hyvin toisensa, mutta kylällä kaartien välillä ei tapahtunut vihanpitoa. Punakaartin toiminta keskittyi lähinnä Viipurin kaupunkiin.

Sodan alku kannaksella

Junarata Pietarista Viipurin kautta muualle Suomeen oli maan tärkein kuljetusväylä. Maalaispaikkakuntien suojeluskuntalaiset tavoittelivat junaradan katkaisua jo ennen Helsingissä 27.1. annettua vallankumousjulistusta. Noin 500 hengen Viipurin maalaiskunnista koottu valkoisten joukko yritti Viipurin valtausta 22.1.1918. Suojeluskunnat onnistuivat kuitenkin pitämään Viipurin asemaa vallassaan vain 7 tuntia. Taistelun jälkeen he vetäytyvät Viipurista merenjäätä pitkin Ala-Sommeen Venäjänsaareen. Majoittuminen tapahtuu saaressa olevalle kauppaneuvos Sellgrenin kesähuvilalle sekä Ala-Sommeen taloihin ja Rikkolan kartanolle. Ala-Sommeen suojeluskunta huolsi ja ruokki joukkoja. Ruuan kuljettajina toimivat mm. suojeluskunnan Otto ja Elias Sassi Ellalasta. Veikko Kalevi Sassi mainitsee myös isoäitinsä Katriina Sassin osallistuneen muonitukseen. Valkoisten joukkoon on liittynyt nuori talonpoika Kaarle Mikonpoika Sassi s. 3.7.1901 Ala-Sommeelta. Parin päivän levon jälkeen maalaispaikkakuntien suojeluskuntalaiset päättivät lähteä kiertämään Viipurin itäpuolelta valkoiseen Suomeen. Kämärin asemalla radan ylitys onnistui pienen taistelun jälkeen. Saadulta vangilta kuultiin, että punaisten asejuna oli tulossa Pietarista. Pääjoukko jatkoi matkaa Antreaan. Kämäriin jätettiin pieni osasto tuhoamaan asejuna. Punaisten joukot olivat kuitenkin saaneet hälytyksen Viipuriin ja paikalle tuli vahva punaisten joukko panssarijunalla. Asejunan tuhoaminen epäonnistui ja tässä taistelussa Heinjoen Kämärillä kaatui 16-vuotias Kaarle Sassi 28.1.1918. Tarkempaa tietoa hänen kaatumisestaan tai hautaamisesta ei ole.

Sisällissota rintaman takana

Suurin osa suomalaisista ei valinnut puoltaan sisällissodassa. Etelä-Suomesta valkoisten joukkoihin liittyivät isänmaallisimmat nuoret ja perheettömät sekä ne, joiden henkilökohtaisen turvallisuutensa takia oli pakko poistua punaisten alueelta. He siirtyivät rintaman pohjoispuolelle. Punakaartiin liittyivät aluksi kiihkeimmät sosialistit. Helmikuussa punakaartiin liittyi paljon väkeä myös palkan ja ruokahuollon vuoksi. Myöhemmin keväällä joukkoihin myös pakotettiin rangaistuksen uhalla. Punakaartin perustajat ja niihin helmikuussa liittyneet siirtyivät Viipuriin tai Antrean rintamalle taistelemaan.

Ala-Sommeen punakaartin perustaja Konstantin Antinpoika Sassi muutti helmikuussa Viipuriin. Hän palveli siellä aseellisena vartiointitehtävissä osallistumatta taisteluun.

Aleksander Gabrielinpoika Sassi oli muuttanut jo aikaisemmin Helsinkiin ja työskenteli siellä suutarina kenkätehtaassa. Ammattiosastoon kuuluvana mutta työttömänä hän liittyi helmikuussa Helsingin punakaartiin ja palveli siinä aseellisena vartiotehtävissä osallistumatta taisteluihin.

Eeva Liisa Tuomaantytär Sassi omaa sukua Laurikkala asui Viipurin maalaiskunnassa Karisalmella. Karisalmi oli lähellä Antrean taistelujen rintamaa. Piikana työskennellyt Eeva Liisa oli liittynyt punakaartiin jo joulukuussa ja osallistui kaartin toimintaan rintamajoukoissa ruuanlaittajana ja siivoojana.

Ala-Sommeelta kotoisin oleva mutta Viipurissa asuva työtön sekatyömies Matti Antinpoika Sassi oli liittynyt syksyllä työväenyhdistykseen. Hänet punakaarti haki helmikuussa kotoa ja pakkovärväsi joukkoihinsa aseelliseksi siltavartijaksi. Matti sai maaliskuussa päivän lomaa, matkusti kotiin Viipuriin ja piiloutui kellariinsa palaamatta joukkoihin. Punakaartin etsintäpartiot löysivät kuitenkin Matti Antinpojan ja veivät hänet pakolla uudelleen rintamalle Antreaan.

Olga Eliaksentytär Sassi Johanneksen Uuraasta liittyi työväenyhdistykseen kesällä 1917. Työttömäksi jäänyt palvelija liittyi nälän pakottamana Uuraan punakaartiin helmikuussa 1918. Olga palveli aseellisena vartiopalveluksessa Uuraassa ja Hanukkalassa osallistumatta taisteluun. Olga oli poikkeus naispunakaartilaisista kantaen kivääriä.

Lisäksi punakaartiin ovat kuuluneet ainakin Otto Antoninpoika Sassi, Matti Juhonpoika Sassi, Johan Antinpoika Sassi, Eemil Juhonpoika Sassi sekä veljekset Andreas ja Paavali Sassi Ylä-Sommeelta.

Talonpoika Otto Eliaanpoika Sassi oli määrätty toimittamaan viljakuorma Viipuriin. Kaupungissa punakaarti pidätti hänet vaatien paljastamaan kätkettyjen aseiden paikat. Ilmeisesti Otto tiedettiin tai ainakin epäiltiin suojeluskuntaan kuuluvaksi. Tilanne kävi uhkaavaksi ja Otto Sassia uhattiin jopa teloituksella. Paikalle osui kuitenkin punaisten itse itsensä kenraaliksi ylentämä Heikki Kaljunen, punaisten Terijoen joukkojen komentaja. Heikki Kaljunen tunsi Otto Sassin Viipurin WPK:n kurssilta ja hänelle ominaiseen tapaansa suojeli tuttujaan, määräten Oton vapautettavaksi.

Viipurin viimeinen taisto

Valkoisten joukkojen viimeinen hyökkäys Viipuriin alkoi 26.4.1918. Uutiset Tampereen ja Helsingin antautumisesta sekä saksalaisten maihinnoususta olivat jo levinneet punakaartilaisten joukossa. Moni kaartilainen alistui tappioon, jätti aseensa ja poistui kotiinsa odottamaan valkoisten tuloa. Näin toimivat myös Konstantin, Matti ja Olga Sassi. Punaisten ylin johto ehti paeta Viipurin satamasta laivoilla Pietariin. Jäljelle jääneiden vastarinta kesti vain kaksi päivää ennen täydellistä luhistumista. Viimeinen läpimurtoyritys noin 1 000 hengen pakolaisjoukoilla tapahtui Nuoraan kautta kohti Uuraan ja Koiviston satamaa. Nuoraan kylällä olivat valkoisten joukot vastassa. Kyläläiset pakenivat taistelua metsään. Sotasurmat eivät mainitse Matilda Antonintytär Kotosta, o.s. Sassi. Matildan kuolinpäivä 26.4.1918 ja kuolinpaikka Tirhiä viittaa vahvasti kuitenkin Nuoraan taisteluun. Noin 50 punaista pakolaista kuoli taistelussa, jossa valkoisten sairaanhoidon sidontapaikkana Nuoraalla toimi Sassin navetta. Kuolleiden punaisten hautausta ja aseiden keräilyä muisteli Elias Sassi kirjoituksessaan Ala-Sommee kirjassa.

Viipurin vaarallinen Vappu

Voitto, viha, viina ja Vappu yhdistyivät valkoisen Viipurin ensimmäisissä päivissä. Kosto riistäytyi täysin käsistä ja ensimmäisinä päivinä tapahtui ryöstöjä, juopottelua sekä ammuttiin satoja ihmisiä, joukossa valkoisia ja jopa suojeluskuntalaisiakin. Varsinkin kaikki venäläiset pyrittiin ampumaan. Valloitusjoukkojen poistuttua Viipurista paikalliset valkoiset suojeluskunnat aloittivat järjestelmällisen punakaartilaisten ja sellaisiksi epäiltyjen etsinnät ja pidätykset. Epäillyt vietiin johonkin Viipurin neljästä vankileiristä, Markovilla, Keskuskasarmi, Paraatikenttä ja Keisarinkatu. Tutkintalautakunnat lajittelivat telotettavaksi 361 miestä ja 8 naista. Ammutuiksi tuli lopulta 247. Vankeja neljälle leirille kertyi enimmillään 10 350 joista kuoli 834 tauteihin ja nälkään.

Suomen sotasurmat mainitsee Viipurissa ammutun kolme Sassia. Veljekset Andreas ja Paavali Sassi ammuttiin 23.5. sekä Josef Sassi, josta ei tiedetä kuin nimi ja teloituskuukausi toukokuu. Teloitetut tuomittiin kenttäoikeudessa ja vietiin ammuttaviksi niin kutsutulle Koirahaudoille Ristimäen hautausmaan viereiselle rinteelle. Tänne tapahtui myös teloitettujen hautaus. Samoin aikaisemmin sodan aikana sankarihautoihin haudatut punaiset siirrettiin tänne. Paikalla on nykyään graniittinen muistomerkki teloitettujen ja kaatuneiden punaisten muistoksi.

Valtiorikosoikeudenkäynnit

Eduskunnassa hyväksyttiin 29.5. laki, jolla perustettiin 145 Valtiorikosoikeutta eri puolille Suomea. Valtiorikoksesta syytettiin yhteensä 75 575 henkeä. Tutkintaa varten valmistettiin esipainettu kuulustelupöytäkirja, jossa oli valmiit kysymykset, syytetyn oman kotipaikan suojeluskunnan arvio syytetystä sekä liitteenä punaisten arkistosta kerätyt tiedot henkilöstä. Toiminta oli ripeää, marraskuuhun mennessä oli tuomittu jo 67 720 henkeä.

Eva Stina Tuomaantytär Sassi os. Laurikkala  syntynyt 5.4.1895 Karisalmen Näätälästä, naimisissa Jooseppi Sassin kanssa. Oli vangittuna Paradikentän vankileirillä ja tuomittiin VRO osasto 68 valtiopetoksesta sekä törkeästä varkaudesta 9.8.1918 annetulla päätöksellä kuudeksi vuodeksi vankeuteen sekä menettämään kansalaisluottamuksen 10 vuodeksi. Eva Stina oli ottanut Karisalmelta paetessaan hylätyn talon naulakosta puoliturkin pakomatkalleen.

Konstantin Antinpoika Sassi Alasommeelta s.10.11.1882, naimisissa ja 2 lasta. Oli vangittuna Aleksanterin kasarmilla tuomittiin VRO osasto  67 avunannosta valtiopetokseen 23.8.1918  5 vuodeksi vankeuteen sekä menettämään kansalaisluottamuksen 8 vuodeksi.

Aleksander Gabriel Sassi, perheetön suutari Helsingin Säästöpankinrannasta. s.3.5.1877 Ala-Sommeella. Oli vankina Viaporin vankileirillä Helsingissä. Tuomittiin VRO osasto 2 avunannosta valtiopetokseen 13.8.1918  4 vuodeksi vankeuteen sekä menettämään kansalaisluottamuksen 6 vuodeksi.

Matti Antoninpoika Sassi, sekatyömies Viipurin Kelkkalasta s. 27.5.1889. Oli vankina Viipurin vankileirillä. Tuomittu VRO osasto 67. avun annosta valtiopetokseen 30.9.1918 kolmeksi vuodeksi vankeuteen sekä menettämään kansalaisluottamuksensa 5 vuodeksi.

Otto Antoninpoika Sassi. Talollisenpoika s. 20.9.1899 naimaton. Tuomittu VRO osasto 70. avunannosta valtiopetokseen 24.10.1918 vankeutta 2 vuotta ja kansalaisluottamus pois 3 vuodeksi. Tuomio muutettiin ehdolliseksi.

Olga Eliaksentytär Sassi palvelijatar Johanneksen Uuraalta, syntynyt 17.7.1898 , naimaton. Tuomittu VRO osasto 69. 23.9.1918 avunannosta valtiopetokseen, vankeutta 2 vuotta ja menettämään kansalaisluottamuksen 4 vuodeksi. Tuomio muutettiin ehdolliseksi. Tämä tuomio on poikkeuksellisen kevyt asetta kantaneelle naiselle. Tuomarilla on ollut kuulustelupöytäkirjassa syytetystä suosiollinen käsitys.

Eemil Juhonpoika Sassi VRO os.66 päätös 16.9.1918, tuomio ei tiedossa.

Johan Antinpoika Sassi VRO os.70 päätös 24.8.1918, tuomio ei tiedossa.

Matti Juhonpoika Sassi VRO os.64 päivämäärä ja tuomio ei tiedossa.

Tuomioista ei voinut valittaa mutta armonanomuksen sai jättää Valtiorikosten Ylioikeudelle VRYO. Armonanomuksen jättivät kaikki muut kuin Eemil, Johan ja Matti Juhonpoika Sassi.

Armon anomukset ja alkava sopu

Ala-Sommeella kaikki kyläläiset tunsivat toisensa ja olivat osin sukuakin. Mitään etsintöjä, takavarikkoja tai ahdisteluja ei ollut sodan aikana tapahtunut, vaikka punakaartilaiset varmasti tiesivät, ketkä kuuluivat suojeluskuntaan. Tuttuja kyläläisiä haluttiin auttaa, joten työnantajat ja suojeluskunnat kirjoittivat puoltolauseita ja takauksia tutuille punakaartilaisille Valtiorikosylioikeudelle armonanomuksiin liitettäväksi. Ala-Sommeen suojeluskunnan puolesta apua antoivat opettaja ja esikunnan päällikkö Joonas Sassi sekä esikunnan talouspäällikkö Otto Sassi. Varmasti poikkeuksellista oli, että suojeluskunnan perustaja Otto Sassi kirjoitti suosituksen punakaartin perustajan Konstantin Sassin armonanomukseen. Armonanomukset käsiteltiin Valtiorikosten Ylioikeudessa Helsingissä ja niistä muutettiin vain Matti Antinpoika Sassin tuomio. Hän pääsi ehdolliseen vankeuteen sekä  palaamaan kotiin ja töihinsä.

Jukka Vuorinen

Viitteet:

Pesonen, Leo: Nuoraa-Alasommeen W. P. K.: toimintakertomus vv. 1908-1918.

Teemu Keskisarja - Viipuri 1918

Ala-Sommee, kylä muistoissamme

Nuoraa kylä Viipuri maalaiskunnassa

Sotasurmasampo 1914-1922 hakutoiminto