Sassien matka Kannaksella elokuussa 2008

Lauantai  9. elokuuta 2008

Kohti Kannasta

Lähtö oli aamulla kello 07:00 Rautatientorilta Fennian edestä tilausliikenne Tuomisen bussilla, kuskina kokenut Kannaksen kävijä. Kymmeniä vastaavia retkiä Karjalan kannakselle tehnyt kuljettajamme tiesi mitä autolta ja kuljettajalta tullaan vaatimaan vaatimattomilla teillä. Autoon lastattiin eväät sekä paljon pullovettä. Sassi-seuran matkanjohtajana toimi Heidi Tetri. Palkattuna oppaana ja tulkkina oli Suomessa opiskellut sotahistorian tutkija Bair Irincheev. Pietarilainen historian opiskelija joka on kotoisin Leningradista ja mökkeili lapsena kannaksella. Taistelujen jäljet ja tarinat tapahtuneista saivat nuorukaisen kiinnostumaan vaietusta historiasta niin paljon, että hän opiskeli lisätiedon hankkimiseksi Suomen kielen. Harrastuksesta tuli ammatti, oman taistelupaikoille matkoja järjestävän matkatoimiston kautta. Myöhemmin Bair Irincheev on kirjoittanut useita kirjoja talvi- ja jatkosodasta venäläisten silmin.

Matka rajalle suuntautui Lahden ja Kouvolan kautta. Lahden rautatieasemalta otettiin mukaan lisää Sassi-yhdistyksen jäseniä ja sitten Kouvolan, ja Lappeenrannan kautta Nuijamaan raja-asemalle. Nuijamaalla oli perjantai aamupäivänä hiljaista. Passintarkastuksen jonossa edellämme ei ollut ketään ja Bairin hyvien ohjeiden mukaan toimien, valmiiksi viisumilistan mukaan aakkosjärjestyksessä jonottaen, rajamuodollisuudet kestivät alle tunnin. Matka pääsi jatkumaan pitkin Saimaan kanavan vartta suomalaisten vuokra-alueella ylläpitämää hyvää ja tasaista tietä kohden Viipuria.

Suomenlahdelta Laatokalle

Viipuri ohitettiin puolenpäivän aikaan ja matkaa jatkettiin pysähtymättä pitkin Pietarin valtatietä. Noin 30 km Viipurista, Kämärän jälkeen, Leipäsuon kohdalta käännyttiin vasemmalle pienemmälle ja huonompikuntoiselle tielle kohti Laatokkaa. Muolaanjärven pohjoispuolella pidettiin lounastauko pienessä uudehkossa ravintolassa joka toimi samalla 1939-45 sotien museona. Seinillä oli rikki ammuttuja kypäriä, piippalakkeja ja vanhoja karttoja ja aseita. Tukevien hirsipöytien ääressä nautitun maistuvan lounaan jälkeen oli tarkoitus jatkaa matkaa mutta pihaan ilmestynyt paikallinen ”kauppa-auto” viivästytti lähtöä. Pakettiauton tavaratilasta ostetut kuohuviinit ja hieman väkevämmätkin iloliemet kilisivät kasseissa ennen kuin bussi pääsi jälleen liikkeelle.

Kiviniemi

Ruokailun ja ostosten jälkeen bussimatka jatkui pitkin Vuoksen eteläpuolta ohittaen kuuluisan Kuusaan kartanon kohti Laatokkaa.  Maisemat olivat pusikoituneita ja Vuoksi itse tuli näkyviin vasta Kiviniemen sillalla. Kiviniemi on Vuoksen kapeikko jossa joki virtaa koskena maantie-  ja rautatiesillan alitse laskien Suvantoon. Paikka on tärkein harvoista yhteyksistä joen yli itäisellä Kannaksella ja siksi liikenteellinen keskus. Liikenne tällä valtatiellä oli vilkasta vaikka tien kunto oli suorastaan hirveä. Vilkas liikenne poiki myös paljon liiketoimintaa matkamuistojen, villasukkien, sienten ja marjojen myyjien muodossa.

Käkisalmi

Kiviniemeltä Sassit suuntasivat kohti pohjoista, kaupunkiin jonka suomalaiset tunsivat Käkisalmena. Matkalla nähtiin myös Kiviniemen Valkjärven vanha suomalaisten kasarmialue joka on palvellut myös venäläisillä samassa käytössä. Elokuinen päivä oli jo illassa, kun bussimme saapui Käkisalmeen. Valoa kuitenkin riitti vielä pitkään. Vähän oli Käkisalmessa suomalaista jäljellä mutta vanha linna puiston keskellä, Vuoksen pohjoisen haaran rannalla, oli sentään muistuttamassa suomalaisesta tai ruotsalaisesta historiasta. Neuvostohistoriasta kertomassa oli samassa puistossa jalustalla Klim panssarivaunu muistomerkkinä Suuresta Isänmaallisesta Sodasta.

Valkjärvi

Pitkä päivä oli takana ja oli aika suunnata etelään, takaisin Kiviniemen sillan yli kohti Valkjärveä, ensimmäiseen yöpymispaikkaamme. Eteläisellä Kannaksella, Valkjärvellä, kauniissa luonto-maisemassa on venäläinen ski resort, laskettelukeskus majoitustiloineen ja ravintoloineen. Laskettelurinteen pituus ei ollut kummoinen ja hiihtohissi suorastaan pelottava, mutta majoitustilat ja ravintola olivat uudehkoja ja siistejä. Hyvä illallinen ja ajoissa nukkumaan. Perjantai-iltana ravintolassa oli myös iloiset hääjuhlat, seassa saattoi olla jokunen Sassikin, mutta suurin osa nukkui makoisat unet mökeissään.

Sunnuntai 10. elokuuta

Hyvä aamiainen, sisältäen luonnollisesti karjalanpiirakoita. Hieman kauniin, aurinkoisen Karjalaismaiseman ihailua ja suunta taas kohti Kiviniemeä. Salmen yli ja kohta oikealle kohti Laatokan rantaa. Aina vain menivät tiet pienemmiksi ja huonommiksi, kun lähestyimme Sortanlahtea. Tästä satamakylästä meille oli varattu laivamatka Konevitsan luostarisaarelle.

Konevitsan kirkonkellot

Päivä oli kaunis ja tyyni. Matka kesti alle tunnin ja koko ajan oli ranta jossain näkyvissä. Siitä huolimatta ei olisi tullut mieleenkään poistua kannelta pelastusrenkaan viereltä. Paikalliset matkustivat tottuneesti tyytyväisinä moottorien metelissä, mutta suomalaiset katsastusviranomaiset olisivat kyllä saaneet sydänkohtauksen purtilon kunnosta. Konevitsan saari on luonnoltaan ja historialtaan hieno. Luostarin vanhat rakennukset ovat kärsineet rahapulasta, kunnostusta kuitenkin tehdään. Paremmin tutustuimme kirkkoon ja luostarin pihaan. Luostarin ravintolassa söimme kalaseljankkaa lounaaksi. 

Paluumatka suoritettiin samalla laivalla Sortanlahdella odottavalle bussille. Bussilla jälleen Kiviniemeen, jossa Sassit pitivät kahvitauon ihaillen maisemia ja samalla venäläisten lomailijoiden lautoilla tapahtuvaa koskenlaskua.

Tauon jälkeen suunta länteen, kohti Viipuria.

Mannerheimlinjan raunioilla

Illan jo hämärtäessä yhdek-sän aikaan pysähdyimme pitkän matkan jälkeen Muolaalle, talvisodan aikaisen Mannerheimlinjan rauniolle. Sotahistorioitsijana Bair osasi kertoa paljon paikkaan liittyvää. Bunkkereista ei ollut jäljellä kuin räjäytetyt rauniot ja ampuma-alat olivat kasvaneet umpeen sankaa metsää, mutta hyvin osasi oppaamme kuvailla venäläisten panssarien toimia tavoitteena vaientaa suomalaisten konekivääripesäkkeet. Tässä kohdin suomalaisten puolustus kesti ja vetäytyminen alkoi vasta, kun Mannerheimlinja oli murtunut Summassa.

Sassien retkikunta saapui Viipuriin illalla kymmenen aikaan. Majoittuminen tapahtui eteläisen kaupunginosan Patterimäen Sampo nimiseen hotelliin. Iltapala, lasi kuohuvaa ja päivän nähtyjen kertausta. Vasta puoliltaöin sulkeutuivat Sassien silmät.

Maanantai 11. elokuuta

Sassien jäljillä Ala-Sommeessa

Maanantai aamuna suuntasi bussimme kohti Sassien kotikylää.  Koiviston tietä Käremäen ohi Nuoraan kylään. Tästä käännyimme vasemmalle ohi kolhoosin ja Karjalan perunan, radan yli kohti Porlammin historiallista taistelupaikkaa. Porlammin motin muistomerkillä oppaamme Bair kertoi tästä suomalaisten kesällä 1941 Lihaniemeen tekemästä maihinnoususta ja sen aikaansaamasta valtavasta motista. Porlammin metsiin jäi venäläisiltä raskaan kaluston lisäksi valtavasti aseita ja ammuksia. Niitä sitten evakosta palanneet karjalaispojat keräsivät ja räjäyttelivät erinäköisiä vahinkoja itselleen ja muille aiheuttaen.

Porlammillta palasimme takaisin Koiviston tielle Sommeen kylän kohdalta. Seuraava pysähdys oli hieman takaisin Viipuriin päin, Sommeen joella, sillan pielessä, Ala-Sommeen kylässä.  Mikkolan mäellä oli ollut kylän koulu jonka perustukset löytyivät edelleen paikalta. Monen Sassin koulutien alku. Pohjoisrannalla oli Sassin tila. Täälläkin oli vanhoja perustuksia, mutta mukana ei ollut ketään joka olisi tiennyt, missä mikäkin talo oli sijainnut. Keskellä jokea pilkisti Mallaskivi, levähdyspaikka jonka saavuttamalla osoitti uimataitonsa. Joen pohjoisrannalla, sillan pielessä oli pieni pätkä panssariestettä, kuulemma Talvisodan peruja.

Sassien ryhmä teki vielä parin kilometrin kävelylenkin Sommeenjoen yläjuoksulle, opettajien talolle. Tästäkin talosta oli vain perustukset jäljellä. Uutta rakennusta oltiin kuitenkin jo aloittamassa. Paikalle tupsahtanut kyläläinen kertoi, että joenranta on suosittua rikkaiden loma-asuntojen tonttimaata.

Kotiin Suomeen

Oli aika palata Viipuriin. Iltapäivällä lounas kaupungilla. Lyhyt kierros tuon vanhan kaupungin parhaiten tunnetuilla nähtävyyksillä, pyöreä torni, punaisenlähteen tori ja tietysti linna. Viimeiset matkamuistot kauppahallista ja lähtö kotiSuomeen. Paluu tapahtui Vainikkalan kautta sujuvasti. Kotimatka on hiljaista. Unessa tai ajatuksissaan nähtyä kerraten.

Kirjoittanut: Jukka Vuorinen