Matkakertomus

Sassien kesäretki Tukholmaan ja Uppsalaan 8-10.8.2019
 
Sassit-sukuseura ry teki vuoden 2019 kesäretken Ruotsiin, Tukholmaan ja Uppsalaan. Matkalle osallistui yli kaksikymmentä henkilöä pääkaupunkiseudulta, Lahdesta, Pälkäneeltä, Mäntsälästä, Lohjalta ja Kaarinasta.

Ensimmäinen kohteemme oli Tukholman vanhassa kaupungissa oleva Pyhän Nikolain kirkko, Storkyrkan, jossa Sven Adlerstjerna Löfman (1645-1748) vihittiin toiseen avioliittoon 16.01.1687 Sigfrid Hilletan (1667-1745) kanssa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Margaretha Sass (1665-1685), joka oli Henrik Henriksson Sassin ja Margaretha Ogilwien tytär.

Kirkko on tullut kuuluisaksi siitä, että se on palvellut Ruotsin kuninkaiden kruunajaiskirkkona vuoteen 1907 saakka. Myöhemmin se on toiminut myös kuninkaallisten vihkikirkkona, sillä esimerkiksi Ruotsin kuningas Karl Gustav ja kuningatar Silvia sekä kruunuprinsessa Victoria ja prinssi Daniel on vihitty siellä.

Seuraava kohteemme oli kirkon lähellä sijaitseva Ritarihuone.  
 
Sass -suvun vaakuna löytyikin helposti seinältä lukuisten muiden vaakunoiden joukosta. Opas kertoi, että mikäli vaakunan päälle oli vedetty ”henkselit”, tarkoitti se sitä, että kyseinen suku oli riitaantunut kuninkaan kanssa.  

Tukholman vanhassa kaupungissa näimme pyöräilijöitä, joilla oli sininen kauluri kypärän sijasta. Oppaamme tiedusteli, onko Suomessa myös käytössä Hövding Airbag eli kauluri, jonka sisällä on nopeasti laukeava, automaattisesti pään ympärille avautuva huppumainen kypärä. (Tarkistin myöhemmin, että niitä on myös Suomessa myynnissä).

Tukholmasta matka jatkui Uppsalaan. Kuningas Kustaa Vaasa aloitti linnan rakennustyöt vuonna 1549. Hänen poikansa jatkoivat rakennustöitä. Uudelleen rakennettu Uppsalan linna on 1700-luvulta peräisin ja on hallintoa ja virallisia vastaanottoja varten. Sieltä kuningas Kustaa Vaasa aikoinaan kirjoitti aatelis- ja vaakunakirjeet, jolle tietylle henkilölle läänitettiin aateluus tai haluttaessa erottaa aatelismies tavallisesta suorittavasta ratsupalvelusta ja antaa verovapaus vastineeksi.

Ennen nykyistä linnaa on samalla paikalla ollut puolustuslinna, josta on vielä jäljellä raunioita ja tykkejä. Nautimme lounaan linnassa ja jakaannuimme sen jälkeen kahteen ryhmään. Toinen ryhmä jäi kiertelemään linnan raunioille ja tutustui myöhemmin Uppsalan tuomiokirkkoon.  
 
Toinen ryhmä osallistui puolestaan Uppsalan linnan kattokävelyyn. Turvallisuus oli ensisijaisen tärkeää, joten jokainen osallistuja puki turvavaljaat päälleen, laittoi kypärän päähänsä ja kiinnitti valjaista lähtevän koukun turvakaiteeseen. Koukkua siirrettiin sitä mukaan, kun katolla edettiin. Koska linna sijaitsi mäellä, oli sieltä avautuva näköala hulppea. Linnan vieressä oleva muotopuutarha erottui sieltä erinomaisesti, samoin Uppsalan kaupunki.

Uppsalan tuomiokirkko on mielestäni yksi kauneimpia katedraaleja. Se ei ole liian koristeltu, mutta silti hyvin näyttävä. Sen historiaan liittyy läheisesti Kustaa Vaasa, jonka hautamuistomerkki on tuomiokirkossa. Samoin sieltä löytyy Pyhän Birgitan, birgittalaisjärjestön perustaja ja pyhimykseksi julistetun uskonnollisen vaikuttajan muistomerkki. 

Oli mukava kuulla, että kaikenikäisiä on huomioitu Uppsalan kaupunkikierroksella. Opas kertoi, että hän on järjestänyt lapsille kaupunkikierroksia, joissa tutustutaan Pekka Töpöhännän eli Pelle Svanslösin seikkailuihin. Kirjailija Gösta Knutsson on sijoittanut hahmonsa juuri Uppsalan kaupunkiin.

Lopuksi vierailimme vielä Uppsalan vanhassa kaupungissa, jossa oleviin suuriin kumpuihin on haudattu viikinkilaivoja päälliköineen. Tämä on varmistettu kaivausten avulla. Hautoja on alueella yli tuhat ja alue on ollut yksi viikinkien tärkeimmistä satamakaupungeista. Maan kohoamisen vuoksi kaupunkia on jouduttu siirtämään, syvemmän sataman edellyttämään paikkaan.  

Matkalle osallistuneet Sassit pitivät kesäretkeä erityisen onnistuneena. Matkanjohtajina toimineet Juhani Mykrä, Kati Sassi-Vuorinen, Jukka Vuorinen sekä Kati-Susanna Cohen (etänä) olivat laatineet kiinnostavat ohjelmat. Kaupunkioppaat olivat myös asioihinsa hyvin perehtyneitä, joten saimme heiltä paljon arvokasta tietoa.  

Matkan onnistumiseen vaikuttaa myös se, millainen henki ryhmässä on. Tässä ryhmässä mieliala oli koko ajan korkealla ja aikataulut pitivät paikkansa eli kukaan ei myöhästellyt sovituista ajoista.  

Tällaisten yhteisten tapaamisten tarkoituksena on myös suvun jäseniin tutustuminen ja keskustelu heidän kanssaan. Tämäkin tavoite toteutui.  
 
 

:: Pirkko Sassi