Sassien kanssa Saarenmaalla

Sassi sukuyhdistys ry. kutsui sukuseuramme jäsenet mukaansa kesäretkelleen Viron Saarenmaalle. Retkelle lähti mukaan viisi Lohjelmia ja kaikkiaan retkeläisiä oli 44. Kokoonnuimme Helsingin Länsisatamassa varhain elokuisena perjantaiaamuna. Retkenjärjestäjät Kati-Susanna Cohen ja Kati Sassi-Vuorinen jakoivat laivalippuja terminaalissa ja heidät oli helppo tunnistaa hauskasta Tule tänne ja Sassiin -kyltistä. Heti aamusta oli hieno aurinkoinen ilma, ja me Lohjelmit istuimme hetken laivan ulkokannella katselemassa laivan lähtöä Helsingistä.

Tallinnasta matkamme jatkui bussilla. Bussissa matkan aikana seurueiden jäsenet saivat käydä esittelemässä itsensä ja kertoa jotain suvustaan. Näin ensimmäisen päivän pidemmät bussitaipaleet taittuivat mukavasti toisiimme tutustuen. Ensimmäinen kohteemme oli Padisen kartano, jossa pidimme kahvihetken. Padisen kartano sijaitsee Harjumaalla Padisen kunnassa noin 50 km Tallinnasta lounaaseen. Kartanorakennuksen pihapiirissä sijaitsee myös 1200-luvulla rakennettu Padisen luostari. Kartano kuuluu von Ramm -suvulle. Tilan historia alkaa vuodesta 1622, jolloin Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf lahjoitti luostarin ja sitä ympäröivät maat Thomas von Rammille.

Von Ramm -suku kytkeytyy Sasseihin siten, että Henrik Philipson Sass (n.1612 – 1658) otti jälkimmäiseksi vaimokseen Elisabeth Thomasdr. von Rammin (s. 1625). Henrik Philipson Sass oli Göran Lohjelmin puolison Catarina Sassin isänisä. Von Ramm -suvulla on vaakuna, joka kuvaa keihäällä lävistettyä oinasta. Se oli nähtävillä kartanorakennuksen sisääntulohallissa. Vaakunan antoi von Ramm -suvulle Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf vuonna 1624.

Matka jatkui kohti Virtsun satamaa, josta siirryimme lautalla Muhun Saarelle. Siellä ruokailimme Koost Muhu -ravintolassa, jossa tarjolla oli erinomaista mureaksi paistettua villisikaa. Muhun saarelta ajelimme pengertietä pitkin Saarenmaalle, missä suuntasimme ensiksi Valjalan kuntaan.

Valjalassa vierailimme Sassien asuinkartanon paikalla. Emme havainneet itse kartanosta enää mitään jäljellä olevaa. Sen sijaan sinne oli pystytetty kartanon sijaintipaikalle muistokivi. Kun Lohjelm-sukuseura vieraili samalla kartanon paikalla vuonna 2002, oli kartanosta tuolloin jäljellä vielä kivijalka. Samoin jäljellä oli kartanon ovi, joka oli laitettu navetaksi muutetun pajarakennuksen oveksi. Tällaista pajarakennusta emme tällä reissulla kuitenkaan havainneet. Pihapiirin kartan pohjalta yritimme eläytyä siihen, mitä kaikkea kartanon pihapiirissä oli aikoinaan ollut.

Ensimmäistä kertaa von Sassien on kirjoitettu olleen Saarenmaalla vuonna 1453. Heinrich von Sass toimi läänitysmiehenä Riikassa v. 1417. Hänellä mainitaan olleen poika nimeltä Heinrich, joka sai läänityksekseen juuri tämän paikan eli Saarenmaan Kappilin (Cappil) v. 1453. Hänen kuolemansa jälkeen v. 1525, leskensä kävi kolme kertaa oikeutta Kappilin omistuksesta Christopher Lodea vastaan. Lesken kuoleman jälkeen hänen poikansa saivat tilan haltuunsa. Veljeksistä Reinhold epäsi v. 1532 muilta veljiltään isänperintönä tulleen tilan ja voitti oikeusprosessin. Hän sai v. 1541 Riian maaoikeudessa vahvistuksen Liivinmaalla olevan Sassenhof -nimisen kartanon omistuksesta maakreivi Wilhelmiltä, joka halusi palkita hyvin uskollista palvelijaansa.

Opimme, että Saarenmaalta, juuri tästä paikasta, Catharina Sassin isälinjan siirtyminen Suomeen sai alkunsa. Sukulinja ei kuitenkaan tullut Suomeen suoraan Saarenmaalta vaan tämä tapahtui edellä mainitun Liivinmaalla sijainneen Sassien kartanon (Sassenhof) kautta. Sukulinja siirtyi Suomeen, kun Catharina Sassin isänisä Henrik Philipson Sass avioitui suomalaisen Elin Slangin kanssa.

Kartanon sijaintipaikalta siirryimme lyhyehkön bussimatkan Valjalan kirkolle. Kirkon rakennustyöt aloitettiin jo vuonna 1227 ja se on vanhin Viron alueelle rakennettu kivikirkko. Minua kiehtoi ajatus, että esi-isämme ovat käyneet tässä samassa hyvin vanhassa kirkossa.

Seuraavaksi suuntasimme kohti Kuressaaren kaupunkia. Siellä majoituspaikkamme oli SPA-hotelli Meri, jonne jätimme aluksi vain matkalaukut säilytykseen. Kävelimme Kuressaaren Piispanlinnalle, jossa ehdimme tehdä oppaan kanssa vain lyhyen kierroksen, sillä olimme aikataulustamme myöhässä. Reissun kohokohtia oli, kun saimme nähdä alkuperäisen restauroidun von Sass -vaakunan Piispanlinnan olohuoneessa. Vaakuna oli vaikuttava näky. Se oli ripustettu seinän yläosaan ja oli melko suuri kooltaan. Se oli taitavasti puusta veistetty ja koristeellinen. Opas kertoi vaakunan olevan 1600-luvulta. Vaakunan yläosa on väriltään kultainen ja siinä näkyy punainen merestä nouseva leijona. Sinisessä alaosassa on kolme kultaista kuusisakaraista tähteä. Vaakuna oli ollut alun perin huonokuntoisessa Valjalan kirkossa, mutta se siirrettiin parempiin ja kuivempiin olosuhteisiin Piispanlinnaan.

Seuraavaksi Piispanlinnan pihalla oli hauska ohjelmanumero: tykinlaukaus Sassien kunniaksi. Tykkiä ei millään meinattu saada laukeamaan, sillä sytytystä yritettiin ainakin 5 minuuttia. Joku vitsiniekka sanoikin, että näin hitaalla sytytyksellä sota ehtii loppua ennen kuin tykki saadaan laukeamaan. Odotellessamme kajautimme kolminkertaisen eläköön-huudon Sasseille matkanjohtaja Kati-Susannan johdolla. Tämä kohotti mukavasti tunnelmaa. Lopulta tykki laukesi ja pamahdus oli niin kova, että lamaannuin hetkeksi ja videokuvasin hetken aikaa pelkkää maata.

Hienon päivän kruunasi piispan juhla-ateria Piispanlinnassa. Ateria oli tyyliltään keskiaikainen ja illan isäntä ja emäntä olivat pukeutuneet keskiaikaisiin asuihin. Aluksi saimme kuulla heiltä mm. ohjeita ruokailuun ajan tapojen mukaisesti. Myös ”piispa” piipahti paikalla puhumassa meille. Lisäksi kaksi naista soitti keskiajan tyylistä musiikkia. Toinen harpulla ja toinen huilun näköisellä puhallinsoittimella. Myös keskiajan tyyliin pukeutuneet tanssijat esiintyivät aina siirryttäessä aterian vaiheesta toiseen.

Aterian aluksi tarjoilijat kiersivät jokaisen meistä luona käsienpesukulhon kanssa. Alkupalaksi oli jokaiselle kokonainen pieni limpputyyppinen leipä ja sen kanssa mm. salamimakkaraa, erilaisia juustoja ja viipaleita jonkin eläimen kielestä. Lisäksi oli lihaliemimäistä keittoa. Ruoka tarjoiltiin jykevistä saviastioista. Kun pääruoka tuotiin, silloin viimeistään selvisi, että pidot ovat yltäkylläiset. Tarjolla oli ainakin lohta, hyvää lihaa, lämmintä hapankaalia ja uunijuureksia. Juomana oli viiniä ja saarenmaalaistyylistä olutta. Jälkiruoka muistutti riisipuuroa ja se tarjoiltiin marjaisen kastikkeen kera. Kokonaisuudessaan illallinen oli todellinen elämys.

Illallisen jälkeen majoituimme hotelliin. Jotkut meistä piipahtivat hotellimme kylpylässä. Osa jäi hotellille iltaa viettämään ja jotkut lähtivät myös katselemaan Kuressaaren meripäiviä.

Lauantaina aamupalan jälkeen kirjauduimme ulos hotellista. Päivän ensimmäinen kohteemme oli pellonvartijan talo Kuressaaren keskustassa. Se on 1800-luvun lopulla rakennettu pieni kaksikerroksinen pärekattoinen kivitalo. Kivitalo oli tarkoitettu pellonvahdille, jonka tehtävänä ilmeisesti oli seurata, etteivät kaupungin eläimet pääse pelloille.

Jatkoimme matkaa Pohjoiselle Saarenmaalle Mustjalan kuntaan. Ninase-nimisessä paikassa näimme suuret tuulimyllyistä tehdyt kansallispukuiset nuket. Pidemmälle tauolle pysähdyimme Pangan rantajyrkänteelle. Se on merestä kohoava kalkkikivijyrkänne, joka on korkeimmillaan n. 21 metriä. Opas kertoi, että tälle korkeimmalle paikalle oli muinoin tuotu uhreja meren jumalalle. Lounastauon pidimme Anglassa tuulimyllykukkulalla, jossa saimme nähdä neljä perinteistä Saarenmaan tuulimyllyä ja yhden hollantilaistyyppisen tuulimyllyn.

Tässä kohtaa täytyy myös todeta, että Saarenmaan kaunis merellinen luonto teki minuun vaikutuksen. Bussin ikkunasta vilahteli kaikkea viehättävää mm. katajikkoja, keltaisia viljapeltoja ja tammimetsää.

Lounaan jälkeen ajelimme taas Muhun saaren läpi Kuivastun satamaan, josta lautta kuljetti meidät takaisin mantereen puolelle Virtsun satamaan. Paluumatkalla kohti Tallinnaa Kati-Susanna piti meille vielä hauskan tietovisan retken aihepiiristä. Hän kysyi Sasseilta myös visaisia kysymyksiä Lohjelm-suvusta, joihin me Lohjelmit emme saaneet vastata. Mutta Sassit kyllä keksivät hienosti vastaukset.

Tallinnassa meille jäi vielä ostosaikaa ennen laivamme, uuden M/S Megastarin lähtöä. Päivä oli ollut todella kuuma ja ukkossade alkoi juuri sopivasti päästyämme sisälle laivaan. Laivamatkalla oli vielä hienoa muistella onnistunutta matkaa muiden kanssa. Meitä istui samassa pöydässä sekä Lohjelmeja että Sasseja ja kaikki olimme yhtä mieltä hyvin onnistuneesta retkestä.

Kaiken kaikkiaan minulle jäi hyvä kokemus yhteistyöstä Sassit sukuyhdistyksen kanssa. Meillä on samoja mielenkiinnon kohteita, jotka ovat luonteva pohja yhteistyölle. Uskon ja toivon, että voimme jatkossakin toteuttaa mielenkiintoisia retkiä ja tapahtumia yhdessä. Haluan vielä sukuseuramme puolesta kiittää Sassit sukuyhdistystä tästä paljon elämyksiä sisältäneestä retkestä.

Jos haluat nähdä valokuvia retkeltä, niin Lohjelm-Palttu kotisivujen jäsensivuilta löydät linkin Saarenmaan retken valokuva-albumiin. Kirjautumistunnukset jäsensivulle saa toimittamalla sähköpostiosoitteen Lohjelm-Palttu sukuseuralle.

Retkeä muisteli

Meri Kokkola

Lohjelm-Palttu sukuseura ry