Linturetki Villa Elfvikin maisemissa 23.9.2017
Kauniina syyskuun lauantaina kokoontui yhdeksän hengen ryhmä Sassi-suvun jäseniä perheineen kello 10 Villa Elfikin parkkipaikalle kiikarein ynnä asiaan kuuluvin ulkoilupuvuin varustautuneina. Meitä vastassa oli Sassi-sukuyhdistyksen hallituksen jäsen, serkkuni Olli Sassi, joka oli lupautunut opastamaan lintuharrastuksen saloihin.
Ensin suunnattiin Villa Elfikin luontotalon kahvilaan nauttimaan kahvit pullien tai leivosten kera.
Villa Elfik kuuluu Espoon kaupungille, siellä voivat koululaiset ja hieman vanhemmatkin oppia luontotietoutta luontotalossa ja useilla luontopoluilla.
Luontotalon opas järjesti meille mielenkiintoisen esittelykierroksen talossa.
Esittelykierroksen jälkeen siirryttiin ulos Olli Sassin opastuksessa luontopolulle kohti rantaa ja lintutornia. Alue on luonnonsuojelualuetta, jossa oli mahtavia vanhoja puita, joita myrskyt olivat aikojen saatossa kaataneet eri suuntiin mistä myrsky oli milloinkin tullut. Moottorisahaa oli käytetty vain polkujen raivaamiseen. Näimme vanhan laivalaiturina toimineen kivilaiturin, joka oli jäänyt ”kuivalle maalle” maan nouseman seurauksena. Se oli rakennettu kauempana alueella olevan vanhan kivilouhimon kivistä, kuten myös Villa Elfik.
Rannassa ohitimme vanhan hieman rapistuneen venevajan ja kiipesimme lintutorniin kiikaroimaan.
Olli Sassin kaukoputkella katsoimme vuorotellen kauempana olevia kolmea harmaahaikaraa syöntipuuhissa. Ilma saattoi olla liian kirkas ja kaunis lintujen muuttopuuhiin. Aikamme kiikaroituamme mm. satoja valkoposkihanhia lähdimme jatkamaan pitkospuiksi muuttuvaa polkua.
Lintutornin läheisyydessä laidunsivat ja pitivät näkymää puhtaana risuista ja pitkästä kasvillisuudesta vuorineuvos Herlinin lihakarjaa sonnin johdolla vahvan sähköaidan takana. Emme ikäväksemme nähneet vilaustakaan karjasta, joka piileskeli laitumen metsäosassa.
Kävelimme pitkospuita pitkin ja luimme pajujen ynnä muiden puiden ja pensaiden latinalaisia nimiä tauluista. Olli Sassin johdolla kuuntelimme ja katselimme vanhassa metsässä asustavia lintuja, oli puukiipijää, tiaisia ja vihervarpusia. Yllättävän paljon löytyi aivan yleisimpien lintujen ääniä, pitää vaan osata katsella ja kuunnella.
Luontopolku päättyi Villa Elfikin pihaan. Ensikertalaisena olivat myös tyttäreni Maarit ja Rasmus -poika 7v. Kokemus oli ollut mukava meille kaikille, kiitimme Olli Sassia asiantuntevasta opastuksesta ja lähdimme ajelemaan virkeänä kotimatkalle.
Leo Sassi
